KUHA

Kuhapaikat ovat samantapaisia kuin ahvenpaikat. Vedenalaisia kivikoita ja penkkojen reunoja, pääasiassa sisälahdissa. Kuhat ovat yleensä hiukan syvemmällä kuin ahvenet. Noin 4 – 15 metrin syvyydessä.Kuha kuitenkin vaihtelee paikkaa olosuhteiden mukaisesti pintavedestä väli- ja pohjaveteen. Kuhan kalastuksessa kalapaikat ja välineetkin vaihtelevat siis vuodenaikojen mukaan, mutta myös vuorokauden aikana. Kuha viihtyy hyvin sameissakin vesissä, joissa se saa etua muihin kaloihin erinomaisen pimeänäkökykynsä ansiosta. Kuhaa siis voi ja kannattaakin kalastaa hämärässä ja jopa pimeässäkin. Aurinkoisena päivänä kirkkaassa vedessä kuha välttelee valoa ja on hankalammin kalastettavissa.

Kuhia on meressä määrällisesti paljon, mutta niiden keskikoko on pieni. Kuhan alamitta Suomessa on 42 cm. Suomen merialueilla saadaan yleensä 35 – 43 cm:n kuhia. Valitettavasti suuri osa saaliskaloista on useimmiten alamittaisia ja ne tulee vapauttaa. Suuret, yli 50 cm:n kuhat ovat merellä harvinaisia. Suuret kuhat ovat kuitenkin tärkeitä lisääntymisen kannalta, koska ne tuottavat valtavan määrän suurikokoisia mätimunia, joista tulee vahvoja poikasia. Siksi vastuullinen kalastaja vapauttaa suurimmat kuhat.

Kuhan kalastuksessa syksy on saaliiden kannalta varminta ja helpointa aikaa. Vesien viiletessä kuha hakeutuu lämpimämmille paikoille ja kuha pitää myös virtaavasta vedestä. Kuhan kalastelijoita useasti näkeekin salmissa, siltojen alla ja paikoissa, joissa vesi on liikkeessä.

Talvella kuhaa tietysti pilkitään jäältä. Kun jää kantaa, kuhaa voidaan pilkkiä sisälahdilla. Kuhan pilkinnässä Turn saaristossa haasteellisen yhdistelmän usein muodostaa jäiden kantavuus ja kuhapaikat. Kuha majailee talvella mielellään vähän syvemmässä ja liikkuvassa vedessä ja siellä usein jää on petollista, jos sitä on lainkaan. Kevättä kohden kuha kuitenkin vesien lämmetessä valmistautuu kutupuuhiin.

Keväällä kuha saattaa olla hyvinkin passiivinen ja kylmissä vesissä hyvin hidas liikkeissään. Keväällä usein kyllä löytää kuhaparvenkin, mutta kuhan saaminen nappamaan vieheeseen on usein paljon kinkkisempää kuin syksyllä.

Touko-kesäkuu on kuhan kutuaikaa. Kutupaikat ovat yleensä matalikkoja sisälahdissa. Uroskuhat jäävät vartioimaan hedelmöitettyä mätiä ja iskevat hanakasti kiinni tunkeilijana pitämäänsä jigiin, toisin kuin esim. hauet, jotka eivät yleensä syö kudun aikana. Kuhilla on tapana palata kutemaan samoille paikoille vuodesta toiseen. Vastuullinen kalastaja jättää kuitenkin kuhat rauhaan kutuaikana.

Kesällä lämpimän veden aikaan hellepäivien iltoina, yleensä kesä-heinä-elokuussa, kuhat nousevat sisälahdissa pintaveteen. Silloin ne ovat syönnöksellä, seuraavat pikkukalaparvia, erityisesti kuore eli norssi on kuhan herkkua. Toisaalta kuha pitää lämmöstä ja viihtyy auringon lämmittämässä pintavedessä. Silloin kuhat ovat myös vetouistelijan tavoitettavissa.

Ehdottomasti yleisin tekniikka kuhan kalastuksessa on jigaus. Käytettävät jigit ovat yleensä isompia ja painavampia kuin ahventa kalastettaessa. Usein kuhalle toimii myös huomattavasti hitaampi vieheen uittaminen. Kuha useimmiten iskee kovaa kiinni vieheseen, mutta kuhan kovat leuat vaativat kalastajalta myös ripeän ja jämäkän vastaiskun, jotta koukku tarttuu.